Jättiputken torjunta alkaa tunnistamisesta

TIEDOTE: Sormet syyhyävät jo puutarhatöihin. Ennen kiireisintä kuopsutusaikaa kannattaa opetella tunnistamaan jättiputki, jotta välttyy kipeiltä ihovaurioilta, eikä puutarhaa pääse valtaamaan voimakkaasti leviävä myrkkyputki. Taistelu jättiputkea vastaan käy helpommin, kun torjuntatyöhön pääsee heti kasvukauden alussa. 

Myrkyllisen jättiputken tunnistaminen ei ole aina helppoa, sillä Suomen luonnossa elää useampi jättiputkea muistuttava laji. Jättiputken eri-ikäisten yksilöiden erilaisuus tuo tunnistukseen oman haasteensa. Suomessa kasvaa kolme vierasta jättiputkilajia: kaukasianjättiputki, persianjättiputki ja armenianjättiputki, joita kutsutaan usein yhteisnimellä jättiputki. Jättiputkea muistuttavat kotimaiset lajit ovat tavallinen ukonputki, väinönputki, karhunputki ja palsternakka.  

Jättiputken ensimmäisen vuoden siementaimet ovat hentoja 
Jättiputki on kevään ensimmäisiä herääjiä. Siementen itävyys on hyvä ja ne sisältävät aineita, jotka estävät toisten kasvien kasvua tai jopa tappavat ne. Jättiputken nuoret siementaimet ovat vaahteranlehtimäisiä ja ne voivat kasvaa tiheinä kasvustoina.  Ensimmäisenä vuonna jättiputki kasvaa vain noin puolen metrin korkuiseksi, jolloin täysikasvuista yksittäistä kasvia voi olla vaikea erottaa muusta kasvustosta. Jättiputken varressa on jo tässä vaiheessa punaisia pilkkuja.

Ryppäänä kasvavia pikkutaimia

Halla ei haittaa toisen vuoden versoa 

Talvehtinut jättiputkijuurakko kasvattaa uuden verson heti lumien sulettua. Versoneet taimet kestävät hyvin hallaa ja jopa 7 asteen pakkasen. Lehtilapa on parilehdykkäinen ja liuskainen, vaikkakin muoto vaihtelee melko paljon. Kesällä kasvin lehdet kasvavat jo huomattavan suuriksi, noin metrin korkuisiksi ja levyisiksi. Lehdet muistuttavat kookkaita raparperin lehtiä.  

Toisen vuoden lehdet kasvavat hammaslaitaisina

Kolmannen vuoden jättiputki on helppo tunnistaa 
Kolmessa vuodessa jättiputki kasvaa nimensä veroiseksi. Lehdissä on kolmesta viiteen lehdykkäparia, jotka ovat useimmiten kapeahkoja, keihäänkärkimäisiä, karkea- ja terävähampaisia. Lehti on pituuteensa verrattuna leveä. Lehtiruoti ja varsi ovat yleensä purppuranpunalaikulliset ja karvaiset. Jättiputki kasvattaa läpimitaltaan jopa 10 senttisen kukkaputken vasta kolmantena vuonna. Kukinto on vaalea, sateenvarjomaisesti kaartuva ja monihaarainen. Putken päässä oleva kukinto kasvaa 40–80 senttimetriä leveäksi, ja pikkusarjoja kukinnossa on 50–100 kappaletta. Vanhan jättiputkikasvuston kukinnot muodostavat muuta kasvillisuutta korkeampia, tasaisia kerroksia.  

Älä sekoita kotimaisiin putkiin 
Kotimaiset, jättiputkea muistuttavat lajit ovat varsin vaatimattomia verrattuna jättiputkiin. Kotimaisten lajien varsi on miehen peukalon paksuinen, kun jättiputkella voi olla ranteen paksuinen. Varressa ei ole samalla tavalla punaisia laikkuja. Ukonputkien lehdykät ovat pienempiä, pehmeämpimuotoisia ja väljempiä. Kukinnoissa on huomattavasti vähemmän pikkusarjoja ja kasvit kasvavat yksittäin, eivätkä varjosta muuta kasvustoa.

Kotimaisen putkikasvin lehti muistuttaa jättiputkea. Varsi on kuitenkin erilainen.

Jättiputket valtaavat elintilaa muulta kasvillisuudelta ja voivat aiheuttaa vakavia palovammoja ihmiselle. Myrkyllisyytensä takia ne aiheuttavat kiinteistöjen arvon alenemista ja vähentävät virkistyskäyttöarvoa alueilla, joille ne ovat levittäytyneet. Suomessa arvioidaan olevan noin 10 000 jättiputkiesiintymää.  

Lisätietoa tunnistamisesta ja torjuntamenetelmistä www.puutarhakarkulaiset.fi. Pirkanmaan kirjastoissa kiertää Tunnista ja torju -näyttely jättiputkesta ja jättipalsamista vuoden 2013 loppuun.  

Lisätietoja 
Kati 
puhelin 043 824 2788