Puuvartisia vieraskasvilajeja

Jättiputki, jättipalsami ja komealupiini kuuluvat yleisimpiin ja haitallisimpiin ruohovartisiin puutarhakarkulaisiin. Haitallisiksi luokitellaan kuitenkin nykyisin jo 25 kasvilajia ja paikallisesti haitallisiksi tai tarkkailtaviksi 32 kasvilajia, joiden joukossa on myös useita puuvartisia pensaita. Tällaisia ovat esimerkiksi jo pitkään koristekasveina viljellyt kurtturuusu, terttuselja, viitapihlaja-angervo ja isotuomipihlaja, jotka levittäytyvät tehokkaasti ja voivat syrjäyttää kasvupaikkansa alkuperäistä kasvilajistoa.

Kurtturuusua (Rosa rugosa) on kasvatettu Suomessa koristekasvina jo 1800-luvun lopulta saakka. 1900-luvun loppupuolella kurtturuusua istutettiin myös liikennealueille. Kasvi viihtyy avoimilla ja kuivilla kasvupaikoilla ja kestää hyvin tuulta ja tiesuolaa ja niinpä kurtturuusu onkin levinnyt ahnaasti tienvarsille. Saaristossa ja merenrannoilla kurtturuusu leviää myös voimakkaasti, sillä sen kiulukat kelluvat vedessä pitkään, eikä merivesi vaikuta siementen itävyyteen. Kurtturuusu luokitellaan nykyisin erityisen haitalliseksi vieraslajiksi. 

Kurtturuusu (Rosa rugosa)

Terttuselja (Sambucus racemosa) on nykyisin tuttu näky taajama-alueiden metsissä, sillä se on yksi ensimmäisistä puutarhakarkulaisistamme. Terttuselja oli suosittu koristepensas puutarhoissa jo 1800-luvulla, ja nykyisin se on yleinen koko Etelä-Suomessa. Terttuselja kasvaa kahdesta kolmeen metriä korkeaksi tuuheaksi pensaaksi, jonka tunnistaa keväällä kellanvihreästä terttukukinnosta ja syksyllä kirkkaanpunaisista marjoista. Marjat ovat lievästi myrkyllisiä, mutta ne kelpaavat kuitenkin monille linnuille, jotka samalla levittävät kasvin siemeniä.

Terttuselja (Sambucus racemosa)

Viitapihlaja-angervo (Sorbaria sorbifolia) on terttuseljan lailla yksi vanhimpia koristekasvejamme. Pensas kasvaa pari metriä korkeaksi ja kukkii keskikesällä valkoisin kukinnoin. Syksyllä lehdettömän pensaan voi tunnistaa ruskeista hedelmystöistä. Tyvi- ja juurivesojen avulla levittäytyessään viitapihlaja-angervo kasvattaa laajoja, tiheäkasvuisia pensastoja. Kasvusto voi saada alkunsa puutarhajätteen joukossa maastoon joutuneista maavarren kappaleista ja kasvi saattaa levitä myös siemenistä. Viitapihlaja-angervo on tarkkailtava ja paikallisesti haitallinen vieraslaji.

Viitapihlaja-angervo (Sorbaria sorbifolia)

Isotuomipihlajaa (Amelanchier spicata) on kasvatettu Suomessa koristekasvina 1900-luvun alkupuolelta lähtien. Pystykasvuinen, yli viiden metrin korkuiseksi kasvava, keväällä kukkiva pensas on ollut viime vuosikymmeninä suosittu koristepensas ja aitakasvi. Tuomipihlajien marjat maistuvat hyvin linnuille, jotka levittävät siemeniä taajamametsiin. Kasvi leviää myös tuottamalla runsaasti tyvi- ja  juurivesoja.

Isotuomipihlaja (Amelanchier spicata)

Koristekasveja hankittaessa kannattaa tarkistaa, kuuluuko haluttu kasvi haitallisten tai tarkkailtavien vieraslajien joukkoon. Myynnissä olevien puuvartisten koristekasvien joukosta on hyvä valita kulloisellekin kasvupaikalle soveltuva laji, joka ei muodosta uhkaa lähiympäristön alkuperäiselle kasvilajistolle. Maa- ja metsätalousministeriön sekä Ympäristöhallinnon verkkosivuilta löytyy runsaasti lisätietoa Suomessa tavatuista vieraslajeista.

Talkooväki ahkeroi puutarhakarkulaisia kuriin

Pirkanmaalaiset osallistuivat ahkerasti vieraskasvien torjuntatalkoisiin viime kesänä. Torjuntatalkoita pidettiin yli 60 kertaa 14 paikkakunnalla ympäri Pirkanmaata. Talkooväkeä oli mukana yhteensä useita satoja henkilöitä ja talkootunteja kertyi lähemmäs parituhatta.

Useimmissa talkoissa torjuttiin jättiputkea tai jättipalsamia. Torjuntakohteet löytyivät Puutarhakarkulaiset kuriin -verkkosivuston ilmoituslomakkeella ilmoitettujen kohteiden avulla sekä hankkeen yhteistyökumppaneille, 4H-yhdistykselle ja Pirkanmaan Martoille, tulleiden yhteydenottojen kautta. Talkoiden yhteydessä pidetyissä tietoiskuissa ja työpajoissa opittiin tunnistamaan vieraskasveja niiden eri kehitysvaiheissa ja perehdyttiin erilaisiin torjuntamenetelmiin.

Jättiputkea torjuttiin keväällä ja alkukesällä kitkemällä. Silloin taimet ovat vielä tarpeeksi pieniä, jotta ne voidaan kaivaa juurineen maasta. Myös kemiallinen torjunta onnistuu kasvukauden alussa parhaiten.

Jättiputkikasvustoa alkukesällä

Joissakin kohteissa peitettiin jättiputkiesiintymä valoa läpäisemättömällä aumamuovilla, joka jätetään paikalleen vähintään kahden vuoden ajaksi. Muovin alla lämpötila kohoaa aurinkoisella säällä niin korkeaksi, että kehittyvät taimet ja maassa olevat itämiskykyiset siemenet tuhoutuvat.

Jättiputken torjuntaa peittämällä

Täysikasvuisten jättiputkien käsittelyssä oikea ajoitus on tärkeää: kukinto katkaistaan ennen kuin siemenet ehtivät kypsyä ja varista maahan. Kukinnot on kuljetettava pois kasvupaikalta, mutta lehdet ja varret voidaan esimerkiksi kompostoida. Kasveja käsiteltäessä peittävä vaatetus on tarpeen, sillä jättiputken kasvineste reagoi auringonvalon kanssa aiheuttaen voimakasta ihoärsytystä.

Jättiputken kukintojen keruuta

Jättipalsamia torjuttiin kitkemällä ja niittämällä. Jättipalsamin torjunnassa suojavarusteita ei tarvita, mutta kasvijäte on hyvä kuljettaa pois kasvupaikalta, sillä kitkettykin kasvi saattaa sopivissa olosuhteissa juurtua maahan uudelleen ja kypsyttää siemeniä. Jättipalsamin paras torjunta-ajankohta on ennen siementen muodostumista.

Jättipalsamiin tehoaa kitkeminen ja niittäminen

Komealupiinia torjuttiin mm. Tampereella sijaitsevan Rukkamäenpuiston maisemallisesti arvokkaalla alueella. Lupiinikasvustojen leviämistä on mahdollista rajoittaa niittämällä kasvustot ennen siementen muodostumista. Tehokkainta torjunta on, jos juuret saadaan kaivettua maasta.

Komealupiinia torjutaan kitkemällä

Vieraskasvien torjunta onnistuu, kun torjunta ajoitetaan oikein, valitaan sopivat torjuntamenetelmät ja -välineet sekä huolehditaan kasvijätteiden asianmukaisesta käsittelystä.

Kiitokset kaikille kohteista ilmoittaneille sekä innokkaille talkoolaisille!