Valloittavat perennat

Puutarhoissamme kasvatettavien perennojen eli monivuotisten kukkakasvien joukossa on useita kasvilajeja, jotka on jättiputken, jättipalsamin ja komealupiinin ohella määritelty haitallisiksi tai tarkkailtaviksi vieraslajeiksi kansallisessa vieraslajistrategiassa. Seuraavassa joitakin perennoja, joita kotipuutarhurin on hyvä välttää säästyäkseen samalla aikaavievältä torjuntatyöltä. 

Japanintatar (Fallopia japonica) ja jättitatar (Fallopia sachalinensis) muodostavat nopeasti noin 2-3 metriä korkeita, tiheitä, läpitunkemattomia kasvustoja. Useiden metrien syvyyteen ulottuvien juurien vuoksi vakiintuneita kasvustoja on hankala mekaanisesti poistaa. Esimerkiksi Britanniassa japanintatar on vakava vieraslajiongelma ja saattaa muodostua sellaiseksi meilläkin, sillä kasvi on  Suomessa täysin talvenkestävä. Japanintattaren torjuntakokemuksista lisää  artikkelissa Taistelu japanintattaren kanssa.

Japanintattaren kasvustoa keväällä

Etelänruttojuuren (Petasites hybridus) valtavat lehdet varjostavat maanpintaa niin tehokkaasti, että kasvuston alla ei mikään muu kasvilaji menesty. Ruttojuuri leviää suikertavan juuristonsa avulla ja lisääntyy pienistäkin juurenpaloista. Laajoja kasvustoja voi torjua niittämällä ja peittämällä kasvusto vähintään kahden kasvukauden ajaksi.

Etelänruttojuuren  suuria lehtiä keskikesällä

Kanadanpiisku (Solidago canadensis) on suosittu koristekasvi pitkälle syksyyn jatkuvan kukintansa vuoksi. Puutarhan laidalta piiskut kuitenkin mielellään lähtevät leviämään lähiympäristöön, joten ne on hyvä eristää ympäristöstään juurimatolla tai valita kasvupaikka siten, että kasvia voi pitää silmällä. Piiskut leviävät myös siementämällä, joten kukinnan jälkeen kukkavarret kannattaa leikata alas.

Kanadanpiiskun luontoon levinnyttä kasvustoa

Karhunköynnös (Calystegia sepium) on tuttu köynnöskasvi, jota on kasvatettu Suomessa koristekasvina jo pitkään. Karhunköynnöstä ei kuitenkaan pidä kasvattaa muiden puutarhakasvien joukossa, sillä köynnös kietoutuu tukea etsiessään muihin kasveihin ja haittaa niiden kasvua. Karhunköynnöksen juuristo kasvaa samalla muiden kasvien juuriston lomaan siten, että sitä on hyvin hankala poistaa kitkemällä. Pieniä esiintymiä voi koettaa torjua nostamalla kaikki kasvupaikan kasvit maasta ja vaihtamalla kasvualusta tai puhdistamalla se tarkoin karhunköynnöksen juurenpaloista.

Karhunköynnös

Rohtoraunioyrtti (Symphytum var. officinale) ja ruotsinraunioyrtti (Symphytum x uplandicum) leviävät kasvupaikallaan nopeasti voimakkaan juuristonsa avulla. Kasvin leviämistä voi rajoittaa vuoraamalla istutuskuopan kokonaan juurimatolla ja poistamalla kukkineet kukkavanat. Raunioyrttiä voi hyödyntää valmistamalla vihreistä kasvinosista kaliumpitoista puutarhalannoitetta kotipuutarhan tarpeisiin.

Ruotsinraunioyrtti

Koristekasveina kasvatettavien puiden, pensaiden ja perennojen laajasta valikoimasta on mahdollista löytää jokaiselle kasvupaikalle sopiva kasvi, jolla ei ole harmillisia karkulaistaipumuksia.

Jätti- ja japanintattaren sijaan turvallisempia valintoja ovat vaikkapa puuvartiset, suuret koristepensaat, kuten auringossa viihtyvät syreenit (Syringa) ja jasmikkeet (Philadelphus) tai puolivarjosta pitävät heisiangervot (Physocarpus opulifolius) ja hortensiat (Hydrangea). Etelänruttojuuren sijaan puutarhassa voi kasvattaa esimerkiksi kilpiangervoa (Astilboides tabularis), kilpirikkoa (Dalmera peltata) tai valeangervoja (Rodgersia), joilla kaikilla on huomiota herättävän suuret lehdet. Mikäpä estää istuttamasta komeaa tarharaparperia koristekasvien joukkoon, jos kasvupaikka on aurinkoinen. Kukkiviin köynnöksiin mieltynyt voi puolestaan valita seinustalleen vaikkapa talvenkestäviä pienikukkaisia kärhöjä (Clematis) tai yksivuotisina kasvatettavia ruohovartisia köynnöksiä.