Puutarhakarkulaiset kuriin -hanke on päättynyt

Vieraslajien torjuntaan keskittynyt Puutarhakarkulaiset kuriin –hanke on päättynyt elokuussa 2014. Sivuilta löytyy kuitenkin edelleen tietoa vieraslajeista ja niiden torjunnasta. Vieraslajihavainnoista voi ilmoittaa www.vieraslajit.fi –sivustolla.

Puutarhakarkulaiset kuriin talkootoiminnalla!

Talkoot ovat hyvä tapa torjua vieraskasveja. Tämä on todettu kolme vuotta kestäneessä Puutarhakarkulaiset kuriin -hankkeessa, joka päättyy elokuussa 2014. Hankkeen aikana on torjuttu jättiputkea, jättipalsamia ja komealupiinia lukuisissa kohteissa ympäri Pirkanmaata ja kuntalaisten aktiivinen osallistuminen torjuntatyöhön on ollut ilahduttavaa.

Kansalaistoimintaa tarvitaan vieraskasvien torjumisessa myös tulevaisuudessa. Edellisvuosien torjuntakohteiden tilannetta kannattaa pitää silmällä keväästä alkaen sekä aloittaa torjunta myös uusissa kohteissa. Jättipalsamiesiintymää on hyvä tarkkailla kitkemisen ja niittämisen jälkeen parin vuoden ajan, jättiputkiesiintymiä useita vuosia, jotta esiintymä varmasti saadaan häviämään.

Talkoiden järjestäminen on hyvä vaihtoehto, sillä isolla joukolla vieraskasvien torjunta sujuu joutuisasti ja yhdessä työskentely on tietenkin hauskaa!

Puutarhakarkulaiset kuriin talkootoiminnalla -esite neuvoo talkoiden järjestämisessä ja auttaa tunnistamaan yleisimmät haitalliset vieraskasvit.

Kansallinen vieraslajiportaali on avattu vuonna 2014. Sen avulla on mahdollista tunnistaa vieraslajeja, ilmoittaa havainnoista ja tutustua ajankohtaisiin vieraslajeja koskeviin aiheisiin.

Puutarhakarkulaiset kuriin -hanke kiittää kaikkia toiminnassa mukana olleita ja rohkaisee jatkamaan arvokasta työtä vieraslajien torjumiseksi ja luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi!

Jättiputken torjuntaa loppukesällä

Jättiputkea voi torjua myös loppukesällä poistamalla kasvin kukinnot siemenineen. Kukinnot tulisi poistaa silloin, kun niiden väri alkaa tummua, mutta siemenet eivät kuitenkaan vielä varise. Jätesäkkeihin huolellisesti pakatut kukinnot voi toimittaa jätteenkäsittelykeskukseen, joissa vieraskasvijäte käsitellään asianmukaisesti.

Kuvassa oleva yli kaksimetrinen jättiputkiyksilö kasvaa aurinkoisella ja lämpimällä kasvupaikalla ja on jo varistanut siemenensä maahan. Tässä tapauksessa kukintojen keräämisestä ei ole enää hyötyä. Esiintymä on kuitenkin mahdollista torjua esimerkiksi peittämällä. Peittämiseen voi käyttää vahvaa muovia, esimerkiksi aumakalvoa, joka asetetaan niitetyn kasvuston päälle musta puoli ylöspäin. Muovi estää estää siementen itämisen tulevana keväänä ja muovin alla korkeaksi kohoava lämpötila tuhoaa maahan muodostunutta siemenpankkia. Katteen on hyvä olla paikallaan 2-3 vuotta.

Jättiputkikasvustossa voi olla eri ikäisiä taimia. Pienten siementaimien juuret ovat vielä hentoja ja taimien kitkeminen onnistuu vaikkapa pienellä istutuslapiolla.

Jättiputkea torjuttaessa on aina käytettävä peittävää vaatetusta, sillä kasvin kasvineste aiheuttaa voimakasta ihoärsytystä. Korkeaksi päässyttä kasvustoa torjuttaessa on hyvä käyttää myös suojalaseja.

Jättipalsamin torjunta kannattaa!

Jättipalsamin (Impatiens glandulifera) torjuntasesonki on juuri nyt parhaimmillaan. Jättipalsami viihtyy kosteilla kasvupaikoilla kuten rannoilla sekä puron- ja ojanvarsilla. Se muodostaa yksilajisia kasvustoja, jotka tukahduttavat kaiken muun kasvillisuuden. Jättipalsamia kannattaa torjua ennen siemenkotien muodostumista, sillä kypsät siemenkodat lennättävät siemenet kosketettaessa useiden metrien päähän. Ennen kukintaa jättipalsami on helppo tunnistaa hammaslaitaisista lehdistään, joissa on usein punertava lehtiruoti.

Myöhemmin kesällä kasvin tunnistaa vaivatta kukistaan, vaikka kukkien väri vaihteleekin valkoisesta tummanpunaiseen. Samassa kasvustossa voi kuitenkin olla sekä kukkia että kypsiä siemenkotia.

Oheisessa videossa lisää kasvin tuntomerkkejä sekä torjuntaohjeita. Myös kasvijätteen oikea käsittely on jättipalsamia torjuttaessa tärkeää.

Tunnista jättiputki ja aloita torjunta!

Otollisin ajankohta torjua jättiputkia (Heracleum sp.) on alkukesällä, kun kasvi on vielä pienikokoinen, mutta kuitenkin helposti tunnistettavissa. 

Torjuntatyössä tärkeää on kasvin tunnistaminen. Jättiputken siementaimi on vaahteranlehteä muistuttava ja loivasti hammaslaitainen. Kasvun edetessä varteen muodostuu toinen parilehdykkä. Siementaimet kasvavat usein tiheinä kasvustoina. Varhain versovat taimet kestävät jopa muutamaa pakkasastetta.

Jättiputkikasvustossa on usein sekä uusia siementaimia että vanhempia, talvehtineesta juurakosta kasvavia versoja. 

Toisen ja kolmannen vuoden versoissa lehdet ovat syvään liuskoittuneita ja terävähampaisia. Suurimmillaan lehtilapa voi olla jopa metrin levyinen ja pituinen.

 

Jättiputken tunnistaa helposti varresta, joka on karheakarvainen ja punaruskealaikkuinen. Loppukesällä ontto kukintovarsi voi olla läpimitaltaan 5 - 10 cm. Lehden alapinnan ja varren karvat sekä kasvineste sisältävät auringon ultraviolettisäteilyn kanssa reagoivaa furanokumariinia, joka aihuttaa palovammojen kaltaista ihoärsytystä. Iho on siis suojattava hyvin ennen torjuntatyöhön ryhtymistä.

Jättiputki talvehtii juuristonsa avulla. Paalujuuri on lapiolla kaivamalla mahdollista saada kokonaan maasta ylös. Juuri tulisi saada katkaistua kuitenkin vähintään 15 - 20 cm syvyydeltä.

Kitkemisen lisäksi jättiputkea voi torjua myös peittämällä tai käsittelemällä esiintymä torjunta-aineella. Torjuntatyöhön on aina oltava maanomistajan lupa.

Jättiputken ja muiden putkikasvien tunnistamisessa voi käyttää apuna esimerkiksi Luontoportin kasvikuvauksia ja kuvitusta.

Tervetuloa torjuntatalkoisiin!

Puutarhakarkulaisten torjuntatapahtumat käynnistyvät jälleen. Alkukesällä kokoonnutaan torjumaan vieraskasveja noin kymmenessä eri kohteessa Pirkanmaalla:

21.5. 2014  Ylöjärvi,Vahanta
26.5. 2014  Tampere, Pyynikki
3.6. 2014    Tampere, Rukkamäenpuisto
4.6. 2014    Ruovesi, Visuvesi 
5.6. 2014    Kangasala, Liuttu
9.6. 2014    Akaa, Kurkela
10.6. 2014  Parkano, Viinikanrinne
11.6. 2014  Tampere, Linnainmaa
12.6. 2014  Juupajoki, Sahrakoski
16.6. 2014  Tampere, Lentävänniemi & Reuharinniemi
17.6. 2014  Punkalaidun, Oriniemi

Tapahtumissa opetellaan tunnistamaan vieraskasveja ja perehdytään tehokkaisiin torjuntamenetelmiin. Tapahtumissa torjutaan jättiputkea, jättipalsamia sekä Rukkamäenpuistossa komealupiinia.

Torjuntatapahtumat tarkkoine osoitteineen lisätään Puutarhakarkulaiset kuriin -sivuston Tapahtumat ja talkoot -kalenteriin kevään ja kesän edetessä.

Tule mukaan torjuntatalkoisiin paikkakunnallasi!

Jättiputken lehdet kasvavat alkukesällä nopeasti

Kurtturuusun kimppuun kitkemällä

Kurtturuusu (Rosa rugosa) on vakava ongelma rannikkoalueilla ja saaristoissa. Myös sisävesien rannat ja saaret kelpaavat kurtturuusulle. Tämä yksilö löytyi Pyhäjärven saaresta Pirkanmaalta. Kurtturuusu on levinnyt kalliorannalle todennäköisesti linnun tuomasta siemenestä. Ruusu kasvaa kallionkolossa vähäisen kasvualustan turvin. Tässä tapauksessa saaresta löytyi onneksi vain yksi pienialainen esiintymä.

Kallion rajaamasta kasvualustasta kurtturuusu nousee melko kevyesti lapiolla. Osa juurista tosin kasvaa irtolohkareen alla, joten niiden poistaminen on hankalampaa. 

Maasta kaivettu juurakko pakataan muovisäkkiin ja toimitetaan jätteenkäsittelykeskukseen. Pirkanmaalla Tarastejärven ja Koukkujärven jätteenkäsittelykeskukset ottavat vastaan vieraskasveja 2 m³ ilman maksua. Yli 2 m³ ylittävien määrien vastaanotto maksaa 17€ tonnilta.

Kurtturuusun kaikki juuret tulisi saada pois kasvualustasta, jos kasvi halutaan torjua pysyvästi.  Tarkistuskäynti on tarpeen, jotta varmistetaan, etteivät kallionkoloihin mahdollisesti jääneet juurenpalat lähde uudelleen kasvuun. Ahomansikalla on nyt kuitenkin enemmän tilaa kypsytellä kesällä marjojaan.

Tarkkana taimistolla

Keväällä taimistojen ja puutarhamyymälöiden valikoimat ovat runsaimmillaan. Myymälän tuoksinassa ostoskoriin saattaa eksyä myös haitallisten vieraskasvien taimia tai siemeniä. Esimerkiksi komealupiinin (Lupinus polyphyllus) siemeniä on yleisesti myynnissä. Tämän haitallisen vieraslajin sijaan on kuitenkin tarjolla lukuisia turvallisia vaihtoehtoja. Tuoreella tai kostealla kasvupaikalla voi kasvattaa vaikkapa rantatädykettä (Veronica longifolia) tai pohjanrantakukkaa (Lythrum salicaria), jotka ovat Suomessa alkuperäisiä luonnonlajeja.

Vasemmalla pohjanrantakukka, oikealla komealupiini

Perinteisiä monivuotisia puutarhakasveja, jotka kukkivat yhtä näyttävästi, ovat esimerkiksi isoritarinkannus (Delphinium elatum), harmaamalvikki (Lavatera thuringiaca) ja lehtosinilatva (Polemonium caeruleum).

Myös kurtturuusun (Rosa rugosa) peruslajia tapaa edelleen myynnissä. Kurtturuusu on kuitenkin Suomenlahden rannikkoalueilla erittäin haitallinen vieraslaji, jota myös linnut levittävät syömällä sen siemeniä.

Vasemmalla juhannusruusu, oikella puutarhasta rantahietikolle karannut kurtturuusu

Vaikka kurtturuusu onkin paras poistaa ostoslistalta, ei ruusujen ystävän tarvitse vaipua epätoivoon. Pensasruusujen runsaasta valikoimasta voi valita metsäruusun kerrannaiskukkaisia lajikkeita kuten mökinruusun (Rosa majalis 'Foecundissima') tai tornionlaaksoruusun (Rosa majalis 'Tornedal'). Myös tuoksuva juhannusruusu (Rosa spinosissima 'Plena'), suviruusu (Rosa 'Poppius'), papulanruusu (Rosa 'Papula') ja valamonruusu (Rosa 'Splendens') ovat perinteisiä ruusuja, joista on saatavissa kotimaisista lisäyslähteistä kasvatettuja FinE-taimia.

Jättiputki on tuotu Eurooppaan koristekasviksi näyttävän koon ja kukinnan vuoksi. Monet kookkaat koristepensaat ajavat saman asian, eikä niistä ole luonnolle haittaa. 

Vasemmalla koiranheisi, oikealla jättiputki

Esimerkiksi puolivarjossa viihtyvä ja jopa neljä metriä korkeaksi kasvava koiranheisipensas (Viburnum opulus) on upeasti kukkiva luonnonlaji, joka sopii hyvin jättiputken tilalle. Aurinkoisen pihan puutarhuri voi istuttaa jättiputken sijaan vaikkapa syreenejä tai jasmikkeita.

Puutarhakarkulaiset Supermessuilla 11.-13.4.2014

Tulevana viikonloppuna pohditaan tehokkaimpia keinoja vieraskasvien kukistamiseksi Tampereella järjestettävillä Supermessuilla. Tapahtuma Messu- ja Urheilukeskuksessa alkaa perjantaina ja päättyy sunnuntaina. Tervetuloa Ahlmanin ammattiopiston osastolle hakemaan tietoa ja keskustelemaan!

Vieraskasvien torjuntaa Italiassa

Vuosi sitten vierailimme Italiassa tutustumassa jättiputken ja muutamien muiden vieraslajien torjuntamenetelmiin. Jättiputken torjunnan tarpeellisuuteen on havahduttu myös Pohjois-Italiassa. Kasvihan on levinnyt jo lähes kaikkiin Keski- ja Pohjois-Euroopan maihin ja levinnäisyysalue ulottuu jo Italian pohjoisosiin, kuten alla olevasta kuvasta voi havaita:

Jättiputkien levinneisyys Euroopassa 2008 (DAISIE)

Italiassa näkemämme jättiputken esiintymät olivat - ainakin toistaiseksi - pienialaisia, ja niitä torjuttiin mekaanisesti kitkemällä ja kemiallisesti.

Piemonten ja Lombardian maakuntien alueilla sijaitsevassa laajassa Parco del Ticinon luonnonpuistossa ongelmallisin vieraslaji on kiiltotuomi (Prunus serotina). Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva kiiltotuomi tuotiin Eurooppaan koristepuuksi jo vuosisatoja sitten. 1900-luvun alkupuolella puu karkasi puutarhoista luontoon ja nyt sitä esiintyy runsaana monin paikoin Keski-Eurooppaa Saksassa, Puolassa, Liettuassa ja Tanskassa. Kiiltotuomea levittävät erityisesti linnut syömällä sen marjoja. Pohjoisimmat karkulaisesiintymät on löydetty Norjan eteläisten rannikkokaupunkien läheisyydestä. Ne ovat peräisin kiiltotuomen käytöstä koristekasvina parin viime vuosikymmenen aikana.

Italiassa Parco del Ticinon puistossa kiiltotuomea on torjuttu 1990-luvulta alkaen jo yli 500 hehtaarin alueella. Puut kaadetaan, järeät rungot kuljetetaan pois ja oksat haketetaan maastoon. Tämän jälkeen siementaimia joudutaan raivaamaan useita kertoja kasvukaudessa jopa 3 - 5 vuoden ajan. Mekaanisen torjunnan kustannukset ovat nousseet niin suuriksi, että vaihtoehtoisia torjuntamenetelmiä tutkitaan. Toistuvan koneellisen torjunnan on todettu haittaavan myös puiston muuta kasvillisuutta.

Kiiltotuomen torjuntaa Parco del Ticinossa

Suomessa kiiltotuomi menestyy vain I - III vyöhykkeillä aurinkoisilla ja tuoreilla kasvupaikoilla eikä se ole toistaiseksi osoittanut karkulaistaipuksia. Ilmaston lämpenemisen myötä kiiltotuomen leviäminen luontoon ei liene meilläkään mahdotonta. Samaan sukuun kuuluva pilvikirsikka (Prunus pensylvanica), josta viime vuosina on tullut suosittu koristepuu, on Suomessakin jo tarkkailtava vieraslaji.

Parco del Ticinon tammimetsien aluskasvina kasvaa monelle puutarhaharrastajalle tuttu ainavihanta varpu, pikkutalvio (Vinca minor). Sen luontainen levinneisyysalue ulottuu Baltiaan saakka, ja meilläkin kasvi saattaa lehtomaisilla kasvupaikoilla karata puutarhasta luontoon.

Pikkutalvion ainavihantia lehtiä

Pikkutalvio suosii tuoretta tai kosteaa, puolivarjoista kasvupaikkaa ja sen on havaittu sopivissa olosuhteissa muodostavan useiden kymmenien neliömetrien laajuisia peittäviä kasvustoja. Varovaisuus luonnonympäristöön rajoittuvilla pihoilla on pikkutalvion kohdalla siis tarpeen. Tunnettujen vieraskasvien lisäksi onkin hyvä pitää silmällä myös sellaisia puutarhakasveja, jotka talvenkestävyytensä ja leviämistapansa vuoksi voivat tulevaisuudessa tulla haitallisiksi vieraslajeiksi.

Yhteistyöllä tuloksia vieraskasvien torjunnassa

Vieraslajit eivät tunnetusti piittaa kartoille piirretyistä rajoista - niinpä myös niiden torjunta vaatii monien eri toimijoiden yhteistyötä. Vieraslajien torjunta -teemapäivä kokosi tammikuussa Tampereelle 25 viheralan kuntatoimijaa: kunnan- ja kaupunginpuutarhureita, työnjohtajia, ympäristösihteereitä ja viheralan urakoitsijoita. Tilaisuudessa kuultiin puheenvuoroja vieraskasvien torjunnasta ja keskusteltiin osallistujia askarruttavista kysymyksistä.

Tilaisuuden aluksi Pirkanmaan ELY-keskuksen suunnittelija Tiina Schultz esitteli Puutarhakarkulaiset kuriin -hankkeen toimintatapoja, joista tärkeimpiä ovat olleet torjuntatapahtumien järjestäminen Pirkanmaan alueella sekä vieraslajeista ja niiden torjunnasta tiedottaminen. Ritva Pietarinen esitteli hankkeen verkkosivuilla olevan havaintoilmoituslomakkeen sekä havaintokartan, johon Pirkanmaan esiintymäilmoituksia kerätään.

Kansallisessa vieraslajistrategiassa asetetaan tavoitteita ja esitellään keinoja vieraslajien leviämisen rajoittamiseksi ja niiden aiheuttamien haittojen minimoiseksi. Liikenneviraston edustaja Susanna Koivujärvi kertoi vieraslajistrategian yleisistä tavoitteista sekä vieraslajien torjumisen erityispiirteistä rautatiealueilla. Liikennevirasto on laatinut ohjeistuksen, jonka mukaan haitallisia vieraskasvilajeja ei tule käyttää rautatiealueilla. Systemaattista kartoitusta rautatiealueiden vieraskasveista ei toistaiseksi ole tehty, mutta torjuntatyössä etusijalla on jättiputken hävittäminen. Torjuttaessa vieraskasveja rautatiealueella tulee Liikennevirastolta hakea lupa alueella liikkumiseen. Mukana tulee olla ratatyöturvallisuuskoulutuksen saanut henkilö, joka valvoo turvallisuutta työskentelyn ajan.

Vieraskasveille kelpaavat valmiit kulkuväylät

Maanteiden varsia peittävä komealupiini kiinnittää monen tiellä liikkujan huomion keskikesällä. Vieraslajien levinneisyyttä ja torjuntaa maanteiden varsilla selvitti Marketta Hyvärinen Pirkanmaan ELY-keskuksesta. Vieraslajit ovat levinneet väylien varsille eri tavoin. Teitä rakennettaessa täyttö- ja läjitysmaiden seassa voi olla vieraskasvien siemeniä tai siemenlevintäiset kasvit voivat levitä työmaalle rakennusvaiheessa. Nykyisin vieraslajeiksi luokiteltuja isotuomipihlajaa ja kurtturuusua on istutettu tiealueille alun perin niiden kestävyyden vuoksi, mutta tämä ominaisuus on auttanut niitä ajan mittaan myös leviämään. Myös nurmetussiemenseokset ovat voineet sisältää vieraskasvien siemeniä. Toisin kuin usein luullaan, lupiinia ei ole tarkoituksellisesti kylvetty tienvarsille. Vieraskasvit leviävät myös niittokoneiden mukana.

Liikenne- ja viestintäministeriö pyrkii vieraslajistrategian tavoitteisiin eri keinoin. Maanrakennuksessa edellytetään, että läjitys- ja täyttömaat sekä kasvualustat eivät sisällä vieraskasvien siemeniä. Kurtturuusu korvataan haitattomilla kasveilla ja komealupiinin leviäminen pyritään estämään kasvillisuudeltaan arvokkaille tiejaksoille sekä lupiinista vapaille tiejaksoille. Vieraslajistrategian mukaisesti jättiputki pyritään hävittämään tiealueilta kokonaan. Valmisteilla olevissa tiealueiden vihertyöohjeissa kerrotaan urakoitsijalle vieraslajien ilmoittamismenettelystä, torjuntamenetelmistä, kasvijätteen hävittämisestä ja läjitysmaiden käsittelystä. Pirkanmaan tiealueilla vieraslajeista komealupiinia esiintyy paikoin runsaasti. Lupiinia ei varsinaisesti torjuta, mutta kasvustot niitetään tienvarsien niittojen yhteydessä. Uusia jättiputkiesiintymiä havaitaan vuosittain muutama. Jättiputkien torjunta maanteiden varsilta kuuluu hoidon alueurakassa tehtävään viherhoitoon. Jättipalsamia ei ole kartoitettu, mutta sitä esiintyy tiealueilla melko vähän.

Jättiputki viihtyy myös karulla kasvupaikalla

Puutarhakarkulaiset kuriin -hanke yhteistyökumppaneineen on vuodesta 2012 alkaen järjestänyt yleisöneuvontaa ja vieraskasvien torjuntatyöpajoja Pirkanmaan kunnissa. Sampo Juhajoki 4H-järjestöstä kertoi puheenvuorossaan, miten vapaaehtoisella talkootyöllä saavutetaan hyviä tuloksia vieraslajien torjunnassa. Hankkeen aikana on järjestetty lähes 90 torjuntatyöpajaa ja innokkaita osallistujia on ollut mukana yli 700 henkeä. Talkoissa yhteisen tavoitteen hyväksi tehty tuloksellinen työ on palkitsevaa ja motivoivaa. Torjuntatapahtumien järjestäminen ja niistä tiedottaminen helpottuu, kun hyödynnetään paikallisia yhteistyöverkostoja. Puutarhakarkulaiset kuriin -hankkeessa on pyritty osallistamaan lukuisia erilaisia verkostoja, kuten Marttojen, 4H-liiton ja Maa- ja kotitalousnaisten paikallisyhdistyksiä, maamiesseuroja, omakotiyhdistyksiä ja luonnonsuojeluyhdistyksiä sekä kuntien viranomaisia.

Ennen torjuntatyön aloittamista on tärkeää hankkia työhön maanomistajan lupa ja huolehtia talkooväen työturvallisuudesta. Torjuntatyö on tuloksellisinta silloin, kun se ajoitetaan oikein ja käytetään kuhunkin vieraslajiesiintymään parhaiten tepsivää torjuntamenetelmää. Kasvukauden alussa esimerkiksi jättiputkea voi torjua kaivamalla siementaimia maasta juurineen tai käsittelemällä niitä torjunta-aineella. Loppukesällä, kun kasvit ovat ehtineet täysikokoisiksi, on tärkeää kerätä kukinnot ennen siementen tuleentumista sekä niittää kasvustot ja peittää ne, jotta estetään uusien siementaimien muodostuminen seuraavana keväänä. Jättipalsamia torjuttaessa tehokkainta on kitkeminen ja niittäminen ennen kukintaa. Komealupiinin leviämistä on mahdollista rajoittaa niin ikään niittämällä, kukintoja keräämällä tai juurineen kitkemällä. Torjuntajätteen huolellinen käsittely ja hävittäminen on ensiarvoisen tärkeää torjunnan onnistumisen kannalta.

Jättiputki levittäytymässä pihapiiriin

Vieraslajien levinneisyyden kartoittaminen auttaa hahmottamaan vieraslajiongelman laajuutta sekä kansallisella että paikallisella tasolla. Valkeakosken kaupunginpuutarhuri Kari Järventausta kertoi kaupungin puistotoimen ja ympäristöpalveluyksikön vuonna 2012 tekemästä vieraskasvilajien kartoituksesta kaupungin puisto- ja taajamametsissä. Kartoituksessa löydettiin 152 vieraslajiksi luokiteltavaa kasvilajia ja niitä havaittiin eniten kohteissa, jotka sijaitsevat lähellä pientalovaltaista omakotiasutusta. Suurin osa lajeista oli koristekasveja, jotka ovat levinneet luontoon puutarhajätteen mukana. Monet puuvartiset koriste- ja hyötykasvit leviävät luontoon myös lintujen ulosteiden mukana. Tällainen kasvi on esimerkiksi koristearonia, jonka käyttö on yleistynyt vasta viime vuosikymmeninä, mutta luonnosta esiintymiä löytyy jo runsaasti. Vieraslajit leviävät myös liikenteen, tuulen ja veden mukana. Esimerkiksi isosorsimo on vesiympäristöjen vieraslaji, jota tavataan Valkeakoskella lähes kaikkialla Vanajaveden alueella. Kartoituksessa havaittiin, että luontoon levinneiden puu- ja ruohovartisten kasvien lajikirjo on huomattava. Vaikka kaikki havaitut lajit eivät toistaiseksi muodosta merkittävää uhkaa kotoperäiselle kasvilajistolle, tulisi monien vieraskasvien kuten esimerkiksi etelänruttojuuren ja japanin- sekä jättitattaren torjuntaan kiinnittää huomiota jo nyt.

Valkokarhunköynnös kietoutuu puunrunkoon

Vieraskasvilajit ja kasvupaikan eliöstö

Vieraskasvilajien näkyvin haitta on, että laajaksi päässeet kasvustot vievät tilaa luonnonvaraisilta kasvilajeilta. Vieraskasvit vaikuttavat kuitenkin myös muiden eliölajien esiintyvyyteen. Britanniassa muutama vuosi sitten tehdyn tutkimuksen mukaan selkärangattomien lajimäärä esimerkiksi jättipalsamikasvustoissa on vähäisempi verrattuna kohteisiin, joiden kasvilajisto on kotoperäinen.

Tutkimuksessa havaittiin, että jättipalsamikasvustossa hämähäkkilajien esiintyvyys oli 75% pienempi, kovakuoriaislajien 64% pienempi ja nivelkärsäisiin kuuluvia lajien 58% pienempi kuin vertailukohteissa. Myös maanpinnalla esiintyvien hajottajien, kasvinsyöjien ja saalistajien määrät olivat vähäisempiä. Kasvilajiston köyhtyessä myös muu eliölajisto näyttää köyhtyvän. Selkärangattomat ovat sopeutuneet kotoperäisen kasvilajiston tarjoamaan ravintoon ja olosuhteisiin, jotka jättipalsamin myötä muuttuvat.  
 

Copyright www.cabi.org

Jättipalsami ei kelpaa selkärangattomille ravinnoksi alkuperäisten kasvilajien tapaan, jolloin eliölajiston monimuotoisuus vieraskasvin valloittamalla alueella vähenee. Muutokset ravintoketjun alkupäässä heijastuvat oletettavasti myös ravintoketjun huipulle. Itä-Euroopassa on jo havaittu lintulajiston köyhtymistä alueilla, joissa piiskut valtaavat vieraslajeina tilaa kotoperäisiltä kasvilajeilta.

Maan pintakerroksessa esiintyvien hajottajien määrät sen sijaan pysyivät tutkimuksen mukaan ennallaan tai olivat normaalia suurempia, mikä voi johtua siitä, että  jättipalsamikasvustoissa maa pysyy normaalia kosteampana.

Maan kosteus puolestaan houkuttelee paikalle kotiloita. Jättipalsamia ja kotiloita käsittelevän tutkimuksen mukaan erilaiset kotilolajit viihtyvätkin hyvin jättipalsamikasvustoissa. Tiheän jättipalsamikasvuston varjostama maanpinta pysyy kosteana ja viileänä, mikä on ihanteellinen elinympäristö kotiloille.

Torjumalla vieraskasvilajeja voidaan siis toisaalta edistää  luontaisen eliölajiston säilymistä ja toisaalta hillitä esimerkiksi lehtokotiloiden liiallista leviämistä.