Vieraskasvien torjuntaa Italiassa

Vuosi sitten vierailimme Italiassa tutustumassa jättiputken ja muutamien muiden vieraslajien torjuntamenetelmiin. Jättiputken torjunnan tarpeellisuuteen on havahduttu myös Pohjois-Italiassa. Kasvihan on levinnyt jo lähes kaikkiin Keski- ja Pohjois-Euroopan maihin ja levinnäisyysalue ulottuu jo Italian pohjoisosiin, kuten alla olevasta kuvasta voi havaita:

Jättiputkien levinneisyys Euroopassa 2008 (DAISIE)

Italiassa näkemämme jättiputken esiintymät olivat - ainakin toistaiseksi - pienialaisia, ja niitä torjuttiin mekaanisesti kitkemällä ja kemiallisesti.

Piemonten ja Lombardian maakuntien alueilla sijaitsevassa laajassa Parco del Ticinon luonnonpuistossa ongelmallisin vieraslaji on kiiltotuomi (Prunus serotina). Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva kiiltotuomi tuotiin Eurooppaan koristepuuksi jo vuosisatoja sitten. 1900-luvun alkupuolella puu karkasi puutarhoista luontoon ja nyt sitä esiintyy runsaana monin paikoin Keski-Eurooppaa Saksassa, Puolassa, Liettuassa ja Tanskassa. Kiiltotuomea levittävät erityisesti linnut syömällä sen marjoja. Pohjoisimmat karkulaisesiintymät on löydetty Norjan eteläisten rannikkokaupunkien läheisyydestä. Ne ovat peräisin kiiltotuomen käytöstä koristekasvina parin viime vuosikymmenen aikana.

Italiassa Parco del Ticinon puistossa kiiltotuomea on torjuttu 1990-luvulta alkaen jo yli 500 hehtaarin alueella. Puut kaadetaan, järeät rungot kuljetetaan pois ja oksat haketetaan maastoon. Tämän jälkeen siementaimia joudutaan raivaamaan useita kertoja kasvukaudessa jopa 3 - 5 vuoden ajan. Mekaanisen torjunnan kustannukset ovat nousseet niin suuriksi, että vaihtoehtoisia torjuntamenetelmiä tutkitaan. Toistuvan koneellisen torjunnan on todettu haittaavan myös puiston muuta kasvillisuutta.

Kiiltotuomen torjuntaa Parco del Ticinossa

Suomessa kiiltotuomi menestyy vain I - III vyöhykkeillä aurinkoisilla ja tuoreilla kasvupaikoilla eikä se ole toistaiseksi osoittanut karkulaistaipuksia. Ilmaston lämpenemisen myötä kiiltotuomen leviäminen luontoon ei liene meilläkään mahdotonta. Samaan sukuun kuuluva pilvikirsikka (Prunus pensylvanica), josta viime vuosina on tullut suosittu koristepuu, on Suomessakin jo tarkkailtava vieraslaji.

Parco del Ticinon tammimetsien aluskasvina kasvaa monelle puutarhaharrastajalle tuttu ainavihanta varpu, pikkutalvio (Vinca minor). Sen luontainen levinneisyysalue ulottuu Baltiaan saakka, ja meilläkin kasvi saattaa lehtomaisilla kasvupaikoilla karata puutarhasta luontoon.

Pikkutalvion ainavihantia lehtiä

Pikkutalvio suosii tuoretta tai kosteaa, puolivarjoista kasvupaikkaa ja sen on havaittu sopivissa olosuhteissa muodostavan useiden kymmenien neliömetrien laajuisia peittäviä kasvustoja. Varovaisuus luonnonympäristöön rajoittuvilla pihoilla on pikkutalvion kohdalla siis tarpeen. Tunnettujen vieraskasvien lisäksi onkin hyvä pitää silmällä myös sellaisia puutarhakasveja, jotka talvenkestävyytensä ja leviämistapansa vuoksi voivat tulevaisuudessa tulla haitallisiksi vieraslajeiksi.